Video: Sääntelyn purkaminen

Toisiksi viimeisessä videoteemassamme käsittelen sääntelyn purkamista. Jotta sääntelyä voi purkaa, täytyy myös ymmärtää ne mekanismit, joilla se syntyy. Ja täytyy uskaltaa olla vähän ikävä ihminen.

Ehdokas kuin ehdokas miltei puolueesta kuin puolueesta on sitä mieltä, että Suomessa on liikaa sääntelyä, lakeja ja velvoitteita. Yhtä mittaa he ovat sitä mieltä, että turhaa lainsäädäntöä pitää karsia pois.

Sitten kun toimeen lähdetään, turhia velvoitteita ei löydykään. Jokainen määräys, kunnille vieritetty tehtävä, ihmisten elämää häiritsevä holhoustoimi tai yrityksille vieritetty velvoite löytääkin jostain ystävänsä. Turhaa lainsäädäntöä vastaan puhutaan paljon, mutta kuitenkin lopulta äänestetään itse sen puolesta.

Rajoittaminen on kierre

Uudet lait, määräykset ja velvoitteet syntyvät aina hyvällä tarkoituksella. Taustalla on ymmärrettävästi tavoite edistää jotakin jaloa asiaa ja jos rajoitusten tielle on kerran lähdetty, sieltä on vaikea lähteä pois. Suomen alkoholi- ja päihdepolitiikka on epäonnistunut surkeasti: kulutus ja humalajuominen ovat sen kuin kasvaneet, mutta johtopäätökset ovat vinoutuneita: holhous ja rajoitukset eivät ole vain olleet tarpeeksi tehokkaita!

Ei puhettakaan siitä, että holhous- ja rajoituspolitiikka olisi saattanut jopa toimia ei-toivotulla tavalla: muuntamalla alkoholikulttuuria humalahakuiseksi.

Olutkulttuuria ymmärtämätön ihminen ei varmastikaan käsitä, että lainsäädännöllä kaupassa 4,7 -prosenttisiksi säädetyt käymisteiset juomat itseasiassa alentavat aistikkaat juomat litkuksi, jossa oleellista on alkoholiprosentti, ei juoman luonne tai maku.

Kaupan lonkerot eivät ole lonkeroa, ne ovat käymismenetelmän vuoksi pikemminkin kiljua. Se maistuu siltä, koska se on sitä. Kiljua.

Niin ikään 4,7 -prosenttiset oluet eivät ole luontaisesti mitään olutta. Ne ovat keinotekoisesti millilleen tuohon rajaan käytettyjä liemiä. Itse asiassa hyvin harva oluttyyppi on luontaisesti tuon vahvuista.

Velvoite- ja tehtäväpuolella todellisia sankareita puolestaan ovat virkamiehet, jotka ovat hämmentävän taitavia kehittämään itselleen ja kaltaisilleen lisää tehtäviä – ja edelleen lisää työtä.

Ilkeä ihminen

Jo vaalikampanjaa tehdessä on saanut huomata, miten monet eri tahot pyytävät sitoutumaan tavoitteisiinsa. On koulutuslupausta, eläinoikeuslupausta, energialupauksia ja vaikka mitä. Tokikaan näihin kaikkiin sääntely ei liity, mutta yllättävän moneen kylläkin: ehdokasta pyydetään kieltämään ja rajoittamaan hyvinkin paljon asioita. Kuten aina, tarkoitus taustalla on usein hyvä. Olenkin ollut erinomaisen varovainen liittyessäni näihin lupauksiin, etten myöhemmin saisi haukkuja vaalilupausten rikkojana.

Uudet sääntelyn vastustaja tulee kuulemaan paljon syytöksiä siitä, että milloin mikäkin asia ei olisi hänelle tärkeä. Voidaan syyttää piittaamattomuudesta milloin lapsia, milloin duunareita ja milloin Niilin hanhia kohtaan.

Suoraselkäisen edustajan täytyy siinä vaiheessa laittaa terästä selkärankaan: nämä asiat ovat kyllä tärkeitä, mutta pysyn tinkimättömästi periaatteessani: uutta sääntelyä nyt ei yksinkertaisesti enää voida tehdä ennen kuin jotain vanhaa on otettu pois.

Jotta sääntelyä voi vastustaa, täytyy olla se ikävä ihminen.